Hakasulut siksi, ettei nyt ehkä ihan ole aamu enää kuitenkaan. Nyt olis sitten syvällisten mietteiden vuoro - eiliset asiat sai mut taas astetta mietteliäämmäksi, etenkin oman itteni suhteen (osaatteko sanoa... epävarma persoona?).
Alotetaan vaikka siitä, että mähän olen tunnetusti aika helvetin itsepäinen, enkä mä oikein tahdo muuttua mihinkään suuntaan. Siitä kaikki mun pelot saakin aina alkunsa - mä kattelen vierestä, kuinka kavereiden suhteen jotkut asiat, esim. perheasiat tai niinkin pienet kun kiinnostusten kohteet muuttuu. Ja no, koska omat kiinnostuksen kohteet eivät ole tässä viimeisen... n. neljän vuoden sisällä juurikaan muuttuneet mitenkään radikaalisti, niin siinä tulee sitten mietittyä, että jääkö sitä lopulta muiden jalkoihin.
Ne kaverit, jotka saa uusia mielenkiinnon kohteita, löytää tietysti uusia kavereita jotka jakaa nämä mielenkiinnon kohteet. Niillä on enemmän juttua niiden kanssa, viihtyy niiden seurassa... ehkä jopa paremmin mitä mun, vaikka kuinka oltais kauan tunnettu.
Mun on ihan helvetin vaikeaa löytää itelleni uusia kavereita edes, ystäviä mä en edes yritä hakea, niitä mulla on tarpeeksi ja niitä ei löydy, koska about kukaan ei ole samalla aaltopituudella meikän kanssa.
Kaikista eniten pelottaa kuitenkin se, että oman tyttöystävän kiinnostuksen kohteet eriää niinkin ison vaikuttajan, kuin musiikin suhteen. Se ei juurikaan välitä jiirumusasta, eikä ole kiinnostunut siihen liittyvistä asioista, eikä siinä mitään, ei kaikesta voi pitää mistä mäkin. En mä ala ketään pakottamaan, eikä se mua haittaa periaatteessa, ettei me täysin samaa musamakua jaetakaan.
Mutta kuten tossa alussa sanoin, mielenkiinnon kohteet vaihtuu = kaveripiiri vaihtuu.
Yksinkertasesti sanottuna tää nyt on mun mielestä sitä, että mä pelkään yksinkertasesti muuttuvani helvetin tylsäks persoonaks. Että lopulta ylipäätään mitkään jutut ei tule kiinnostamaan sitä enää, mitä mä sanon.
Harvoin tulee näytettyä, kuinka helvetin epävarma persoona mä oikeasti olen todellisuudessa, mutta nyt tuli taas tämäkin tehtyä. Helvetti pää hajoaa tän suhteen, koska pelko yksinkertasesti repii mut kohta palasiks.
1 kommentti:
Tulen kommentoimaan nyt ihan randomina, mutta tiedätkö, mulla on ollut pitkään hyvin samanlainen fiilis. Itselle läheiset ihmiset löytää paljon helpommin uusia ihmisiä, joiden kanssa ne tulee toimeen paremmin kuin mun, ja alan pikkuhiljaa pelätä tulevani korvatuksi kokonaan. Oon puhunut asiasta tähän mennessä tasan yhden ystäväni kanssa (ja sekin pakotettuna, koska ko. ystävä huomasi asian ihan itse). Se kannattaa, ainakin jos tietää pystyvänsä luottamaan toiseen ja puhumaan sen kanssa kunnolla ja ilman hirveää draamaa.
Lähetä kommentti