Mä olen rakastunut.
Ensimmäistä kertaa elämässäni FILTH kolahtaa muhun täysin. Jumalauta se loppu siitä biisistä. Se kitara. Ei saatana se on niin kaunis, että mua itkettää.
Tää biisi ei ole koskaan tahtonut avautua mulle mitenkään, mutta näemmä se nyt sitten viimein aukesi.
Eikä biisin muukaan melodia kyllä oo mitenkään erityisen paha, jos totta puhutaan. Kisoulta näemmä löytyy aina uusia biisejä, joista alan tykätä jonkun ihan pienen asian takia, kunnes mä rakastun sitten siihen kokonaisuuteen. Tällä hetkellä sillä levyllä ei oo muuta kun The Domestic Fucker (*köhfoochaköh*) Family, 鴉-karasu- ja ピンクキラー, joiden sisältöä mä en vielä tajua ihan täysin.
Arh, vittu nyt mä katon kyllä yhden jutun Kisoun kansilehdestä. ... ... ... Damn, FILTHillä ei sen mukaan ole yksittäistä säveltäjää. Olisin halunnu niin, että tää biisi ois ollu täysin ja yksin Kaorun käsialaa. Se mies vaan osaa säveltää just sellasia biisejä, sellasia kitarasooloja ja -riffejä, jotka saa mut itkemään.
Yh, oon rakastunut tähän biisiin niin pahasti. ... ... Katon toisen jutun.
Joo, lyriikat on ihan umpipimeet, kuten odotettua, mut vitunko väliä, mä rakastan nyt tätä biisiä ja piste.
Our dreams are endless, let's kiss like we promised ♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti