Left to be just taken
Left to be just damaged
Oikeasti... Ei huvittaisi yhtään myöntää, kuinka pahaksi tämä hylätyksi joutumisen pelko on ajan myötä kasvanut. Mutta kun helvetti, se on pakko. Viime yönä nukkuessa näin painajaisen jossa minut haukuttiin lyttyyn ja jätettiin vielä sen päätteeksi. Saatana, ei tällainen ole todellista.
Mikä vittu minussa on vialla, kun en oikeasti kestä sitä että muilla on hauskaa toistenkin ihmisten kanssa kuin minun? Ehkä se, että pelkään olevani toissijainen ja jääväni jälkeen... Helvetti, kun en edes kestä kuunnella juttuja kuinka sen-ja-sen kanssa oli kivaa ja tehtiin tätä ja tuota... Vittu, pää hajoaa. Saatana joku ampukaa meikää niskaan haulikolla niin... vittu.
Sen tajuan, ettei kyse ole enää siitä että olisin omistushaluinen lähimmäisistäni. Ei, se ei ole sitä. Se on yksin jäämisen pelko. Että huomataan, kuinka tylsä olen... kuinka toistan aina sitä yhtä ja samaa... että minusta menee se tietty "hohto"... Mitä enemmän muut hengaavat toistensa kanssa, ja minä olen sen mukaan yksin, sitä enemmän nuo pelot painavat päälle. Vittumaisinta on se, etten voi helvetti tehdä sille mitään, vaikka tahdon.
Vituttaa olla näin avuton.
Give me some more pain, give me throws of death.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti