Nyt meni pikkuisilla jiipoppareilla pantsut ristiin.

Ja sehän vasta meikää huvittaakin. :'D Kävinpä avaamassa turpani - SANOMASSA MIELIPITEENI SIIS - IRC-Gallerian "Dir en grey ei ole kiva."-yhteisössä, jonka keski-ikä on niin onneton, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. :'D Ja ylläpitäjänä tämä ah-niin-ihana kimittävä, ylipirteä jiipoppari-tytteli Idolsista. :'''D

Siellä nyt on sitten tämän pikkulikan kaveri vinkunut minun MIELIPITEESTÄNI JONKA ILMAISIN MIELIPIDE-YHTEISÖSSÄ, että dissaan etcetc. Nyyhkis, näetkö kuinka sydämeni miltei itkee verta? NOT.

Valitan, nämä teidän popparinne, joita kuuntelette, eivät taida elää tässä maailmassa - joko biisit ovat ylishoujomaisia - eli pillittävät särkyneistä sydämistä kun joku poika meni pois ja nyyhviilangst - tai sitten ne ovat ylipirteitä, aivan kuin tekijä olisi ollut sienissä sen tekemisen aikana.

Valitan lapsukaiset, tämä maailma ei ole kumpaakaan noista. Dir en grey on harvinaisen realistinen musiikkinsa ja sanoituksiensa suhteen, joten siinä jo yksi hyvä syy miksi pidän bändistä - tämä maailma ei satu olemaan nätti paikka joka vitun sekunti, eikä edes mukava paikka olla olemassa. Onneksi musiikissa on sellaisia ihmisiä, jotka tajuavat sen itsekin ja ilmaisevat sen oman musiikkituotantonsa kautta.

Harrastan eskapismia silloin tällöin, mutta en tosiaankaan minkään ylisöpön/-pirteän muodossa, kuten nämä jiipop-hihhulit, jotka meinaavat saada sisukseni kävelemään itsestään kurkkuani pitkin ylös ja suustani ulos. Eskapismi on kivaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta siinä vaiheessa kun elää ylipositiivista höttyä koko helvetin elämänsä, voidaan alkaa puhumaan jo itsensä pahasta kusettamisesta.

No, pikkuisiahan ne vielä ovat minuun verrattuna eivätkä ole kokeneet puoliakaan siitä mitä minä, joten annetaan lapsille aikaa kasvaa... Kyllä todellisuus vielä joskus heittää teidänkin niskaanne vettä herätyksen merkiksi.