Olipahan hehkeetä.

On taas ihana aamu ja niin pois päin.

Tosiaan, faija on vetäny herneet nenään mutsin suhteen. En ala selittään asiaa sen tarkemmin, mut nyt on näin ja ai helvetti, et musta on kivaa. Ei faijalla mitään ongelmaa oo mun suhteen, mut mutsille se pitää mykkäkoulua. Eihä siinä muuten mitään, mut mutsi on sitte iha paskana tän insidentin takia, jonka se myöntää omaks virheekseen. Ei se faijaa pettäny ole tai mitään, tää on sellanen juttu mikä faijanki pitäis ees yrittää ymmärtää, mutkun ei. Se on perussuomalainen jätkä, joka on nyt henkisesti 5-vuotiaan tasolla ja kiukuttelee, kun hän ei saa tämän yhen kerran tahtoaan läpi.

Kuulin taas sen tutun homman mutsilta ku puhuin sen kanssa puhelimessa äsken, eli se että se ja faija nähtävästi eroaa, kunhan mä oon kouluni käyny ja muuttanu omaan kämppään - eikä se sinänsä mua enää haittaa. Faija on muuttunu lapsellisemmaks vuos vuodelta ja mutsi on saanu kestää kaiken, kuin myös mun veli. Mulle ei oo mitään kohdalle osunu, onneks, mutta aina ku näitä tapahtuu, niin mähän siinä välissä olen vaikkei mulle mitään tehdä. Mä vaan olen aina se, jolle sit kumpiki vuodattaa. Faija haukkuu mutsia, mitä mä en arvosta, koska mä oon läheisempi äidin kanssa omasta mielestäni mitä faijan.

Mutsi haluais tietenki soittaa faijalle ja sopia asian, mutta kun herra tahtoo välttämättä olla nyt niin vitun lapsellinen ja pitää mykkäkoulua, niin tuskinpa siitä puhelusta muuta tulis ku lisää pahaa mieltä.

Se on hienoo, että kavereilla pitäis kaiketi mennä nyt hyvin, mut mulla on nyt asiat vuorostaan perseellään ja pahasti. Tahon oikeesti jolleki terapeutille tai psykologille kohta, koska mun on oikeesti opittava puhumaan näistä asioista, ettei ne patoutuis mun sisälle.

Huoh, haista elämä vittu.